Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Taivasklaanin reviiri ja sen rajat on merkitty violetilla

Keltaklaanin reviiri on merkitty keltaisella (Yllätys, yllätys!)

Rottien reviiri ruskealla

Kuiskausten luola on merkitty kirkkaan sinisellä

(Tummanpunainen on vain Liljatassu, joka yritti värittää kaksijalkalan)

Kirjoitus ohjeet:

Laita nimikohtaan hahmosi nimi ja klaani. Esim. Kettupentu, Taivasklaani

Tarinan tulee olla vähintään 15 riviä pitkä.

Pisteen, pilkun tai kaksoispisteen jälkeen tulee aina välilyönti!

Kun hahmot puhuvat, käytä lainausmerkkejä:

"Plaa plaa", hän sanoi.

Kun hahmosi ajattelee, käytä tähtiä:

*Hmm...*, hän ajatteli.

Tarinaan kuulumattomat huomautukset kauttaviivoja:

//Pälä pälä.

Rotat ja kissat eivät ymmärrä toistensa puhetta! Kissat kuulevat rottien puheesta vain kivun vinkaisut.

Saat ohjailla muiden hahmoja, mutta älä pane niitä käyttäytymään luonteenkuvaustensa vastaisesti!

Vuodenaika sama kuin oikeastikkin!

Älä kirjoita liian raakoja tarinoita! Huomioi nuoremmat liittyjät!

Mukavaa tarinointia!

Tarinat  [ Kirjoita ]

Nimi: Iltapentu, Taivasklaani (Kipinä)

09.11.2017 14:13
Iltapentu yritti pysyä paikalla ja odottaa, että Hunajapentu ja Sinipentu heräsivät ja sitten he voisivat mennä ulos leikkimään. Pian Iltapentu kuitenkin kylästyi odottamaan, kun siskot vain nukkuivat, eikä heränneet. *Miten he voivat olla noin väsyneitä?* Iltapentu ajatteli kiukkuisena ja huiski häntäänsä ärtyneenä. *Mitä tekisin?* Iltapentu mietti. *Etsisinkö isäni?* Iltapentu ajatteli ja päätti tutkia leiriä ja etsiä isänsä. *Missä hän on?* Iltapentu mietti hetken leirissä pyörimisen jälkeen.

Iltapentu huomasi pian olevansa jonkinlaisessa pesässä. Tummanharmaa naaras katseli pesää. Siellä oli kaikenmaailman yrttejä ja hämähäkinseittiä.
"Kenen pesä tämä on?" Iltapentu kuiskasi lumoutuneena ja katseli kiinnostuneena yrttejä. Melkeinpä heti hänen takaansa kuului ääni ja pikkuinen naaras hyppäsi säikähtäneenä ja kääntyi kohti ääntä. Siinä oli harmaaraidallinen naaras, joka katseli häntä.
"Tämä on minun pesäni, Iltapentu", hän sanoi lempeästi "Mitä sinä teet täällä? Ethän ole sairas tai ethän syönyt mitään yrttiä äsken?"
Iltapentu pudisti päätään. "Minä... Minä taisin eksyä", Iltapentu vastasi ja lähti kohti pesänsuuaukkoa. Naaras kuitenkin pysäytti hänet.
"Haluaisitko, että esittelen itseni?" naaras kysyi.
Iltapentu nyökkäsi ja tassutti peremälle pesään naaraan peräsä.
"Olen Lehväkaiku, klaanin parantaja", naaras kertoi, kun he olivat istuutuneet.
"Klaanin parantaja?" Iltapentu henkäisi.
Lehväkaiku nyökkäsi: "Minusta parantaminen on minulle paras tapa auttaa klaania." hän kääntyi ja meni järjestelemään yrttejä.
Iltapentu seurasi hetken kiinnostuneena Lehväkaiun toimia, kunnes avasi suunsa.
"Voisiko minusta tulla hyvä parantaja?" Iltapentu kysyi.
Lehväkaiku nosti katseensa ja rupesi kehräämään:
"Sinusta tulisi varmasti loistava parantaja!"
Iltapentu hihkaisi iloisena ja Lehväkaiku laski nenänsä hänen päälaelle:
"Sanon Kuikkatähdelle, että sinusta tulee minun oppilaani, kun olet valmis koulutukseen!"
Iltapentu nyökkäsi silmät säihkyen:
"Menen kertomaan emolle ja siskoille. Ja isälle, jos löydän hänet!"
Lehväkaiku hiljeni ja nosti nenänsä Iltapennun päälaelta.
"Niin, mene kertomaan vain siskoillesi, isällesi ja Vititurkille", hän naukaisi jäykästi.
*Miksei hän kutsu Vititurkkia emoksemme? Hänhän kuitenkin on emomme!* Iltapentu ajatteli hämmentyneenä, mutta kohautti lapojaan ja juoksi ulos.

Ulkona hän huomasi isänsä, Viiltorvan istumassa yksinään silmissään murheellinen katse. Iltapentu juoksi isänsä luo ja jarrutti hänen eteensä.
"Hei! Arvaa mitä, minusta tulee seuraava parantaja!" Iltapentu hihkaisi ja hyppi isänsä edessä.
Viiltokorva käänsi surullisen katseensa hitaasti tyttäreensä.
"Sepä mukavaa", hän sanoi sen, kuin ei edes kuulisi tytärtään.
"Etkö sinä voisi olla ilosempi, kaikkihan on hyvin! Emo on elossa, ei taisteluita ja sinulla on elämä mallillaan!" Iltapentu sähähti, kun Viiltokorva käänsi katseensa poispäin.
Viiltokorva käänsi ilmeettöman katseensa salamannopeasti takaisin Iltapentuun, ja pikkupentu säikähti hieman, mutta tuijotti isäänsä uhmakkaana.
"Mikään ei ole enää koskaan hyvin! Elämäni on aivan surkea! Ja Vititurkki ei koskaan ole ollut-" Viiltokorva sähähti, mutta lopetti sanotavansa, kuin tyhjään. Iltapentu katsoi isäänsä peloissaan ja häntä rupesi pelottamaan isänsä. Viiltokorva huomasi ilmeisesti pentunsa pelon ja hänen katseensa heltyi, ja hän kumartui nuolaisemaan Iltapennun päälakea.
"Mikään ei välttämättä ole koskaan hyvin, mutta ette te siihen ole syypäitä, ei kukaan olisi häntä pystynyt pelastamaan-" hän kuiskasi lähes äänettömästi, ja Iltapennun piti ponnistella kuullakseen.
"Ketä ei olisi kukaan pystynyt pelastamaan?" hän kysyi isältään.
Viiltokorva oli kuitenkin uppoutunut omiin ajatuksiinsa, eikä kuullut. Kollin pää oli painunut alas ja hänen lapansa olivat lysyssä. Iltapentu päätti jättää hänet rauhaan ja hipsi pentutarhaan.

Pentutarhassa hän lysähti istumaan ja Vititurkki, Hunajapentu ja Sinipentu juoksivat hänen luokseen.
"Missä sinä olit? Olimme hirveän huolissamme!" Vititurkki huudahti ja nuoli Iltapennun sekaisin olevaa turkkia.
"Tutkimassa leiriä", Iltapentu vastasi väsyneenä "Ja tapasin isämme ja klaanin parantajan, Lehväkaiun."
"Missä isä on?" Hunajapentu innostui.
Iltapentu mietti, mitä hän kertoisi sisaruksilleen ja emolleen isänsä surusta.
"Hän meni metsästämään", Iltapentu keksi hätävalheen.
Sinipentu ja Hunajapentu katsahtivat toisiinsa silminnähden pettyneinä.
"Mutta arvatkaa mitä, minusta tulee seuraava parantaja!" Iltapentu hihkaisi iloisena.
Hunajapentu ja Sinipentu katsoivat häneen.
"Oikeastikko?" Sinipentu kysyi.
Iltapentu nyökkäsi silmät säihkyen.
"Ihanaa!" Vititurkki huudahti "Pennustani tulee seuraava parantaja! Olen sinusta niin ylpeä!"
Hunajapentu ja Sinipentu painautuivat kehräten häntä vasten, ja Iltapentu tunsi olevansa onnelisempi, kuin koskaan aikaisemmin.

*Mitähän isä yritti sanoa Vititurkista ja miksi Lehväkaiku ei kutsunut häntä emokseni, vaan Vititukrkiksi?* Iltapentu mietti hämmentyneenä ja kävi isänsä ja parantajan sanat mielessään läpi.
'Mene vain kertomaan isällesi, siskoillesi ja Vititurkille' 'Etkö sinä voisi olla ilosempi, kaikkihan on hyvin! Emo on elossa, ei ole taisteluita ja sinulla on elämä mallillaan!' 'Mikään ei ole enää koskaan hyvin! Elämäni on aivan surkea! Ja Vititurkki ei koskaan ole ollut-'
*Mitä hän yritti sanoa?* Iltapentu mietti kuumeisesti.

//Siis voiko Viiltokorvan vielä lisätä klaaniin? Kirjotan myöhemmin siitä, kun se kuolee? :)

Nimi: Kipinä

14.10.2017 11:55
Kuu,Erakko

Kuu säpsähti hereille ja avasi silmänsä ammolleen. Hän hämmästyi, koska ei ollut koskaan ennen avannut silmiään niin ammolleen. *Voiko maailma todella olaa näin suuri?* Kuu ihmetteli. Hän kääntyi kohti perhettään ja huomasi, että joku kissa tuijotti häntä.
Kuu kallisti päätään ja kysyi: "Kuka sinä olet?"
"Minä olen sinun emosi, Kuu kulta ja vieressäsi on sisaruksesi", naaras vastasi.
Kuu kääntyi kohti muita pentuja. Niitä oli kolme.
"Kuka noista on Kuu?" hän kysyi.
Naaras kehräsi ja sipaisi hännällään häntä poskelle: "Se olet sinä senkin hiirenaivo!"
"Ketä nuo muut sitten ovat?" Kuu kysyi.
"Musta naaras on siskosi Varjo, vaaleanharmaa kolli on veljesi Tihku ja mustavalkoisen naaras on siskosi Tähti", naaras selitti.
Kuu kääntyi takaisin kohti naarasta: "Ja sinä olet?"
"Minä olen emosi Myrkky", naaras vastasi.
Kuu nyökkäsi ja katseli sisaruksiaan: "Koska he heräävät?" hän kysyi.
Yhtäkkiä Varjo avasi silmänsä ja sanoi: "Nälkä!"
Myrkky kehräsi, kun Varjo kampesi itsensä pystyyn ja Tihku hypähti ylös: "Vihdoin te avasitte silmänne! Minä avasin jo eilen!"
"Eihän Tähti ole vielä avannut silmiään", Kuu naukaisi *Toivottavasti hän avaa pian niin voimme mennä leikkimään!*
Tihku tökkäsi Tähteä ja tämä inisi unissaan ja kieri kauemmas.
"Avaa jo silmäsi!" Varjo sihisi. Pian Tähti avasi silmänsä ja nousi ylös.
"Voimmeko me leikkiä nyt jotain?" Tihku kysyi.
"Odottakaa hetki", Myrkky naukui.

"Kauanko kestää vielä?" Kuu kysyi.
Yhtäkkiä pensaasta kuului rapinaa ja heidän pessäänsä astui musta kolli, jolla oli orava suussa. Kolli tiputti oravan ja tassutti heidän luo.
"He ovat avanneet silmänsä!" hän huudahti.
"Kuka tuo on?" Varjo kysyi.
"Hän on isänne Kuolo", Myrkky vastasi

Vastaus:

Mukavan reipas pentutarina ja perheen esittely oli hauskaa luettavaa.
Oikeinkirjoitus oli hyvää, mutta alusta olisi huomautettavaa:
Laita vieraskirjan nimi-kohtaan Kipinän sijasta Kuu, Kulkukissa tai jos kirjoitat Iltapennulla, niin laita: Iltapentu, Taivasklaani.
Muuten mahtava tarina!

Saat 18kp!

LiljatassuYP

Nimi: Kipinä

26.09.2017 14:49
Iltapentu, Taivasklaani

"Mitä tehtäisiin?" Sinipentu Kysyi.
"Mennään vaanimaan Vititurkkia, kun hän peseytyy." Iltapentu naukui.
"Joo, hyvä idea!" Hunajapentu innostui.
"Mitä, jos hän suuttuu?" Sinipentu Kysyi epäilevästi.
"Ei hän suutu. Hänhän rakastaa meitä." Iltapentu tuhahti.
"Niin, mutta ei sinun tarvitse tulla mukaan." Hunajapentu irvi.
"No, kyllä minä varmasti tulen!" Sinipentu kimpaantui ja tassutti Iltapennun perään.
Hunajapentu pyöritteli silmiään ja meni perässä.
"Hys!" Iltapentu kuiskasi, kun Sinipentu ja Hunajapentu tassuttivat hänen luokseen.

"Hyökkäys!" Iltapentu ulvaisi ja hyppäsi Vititurkin päälle. Vititurkki säpsähti, kun kaikki kolme pentua syöksyivät hänen päälleen.
Hetken päästä Vititurkki työnsi pennut pois päältään ja naukui "Miten te voitte olla noin nuhruisia, minähän pesin teidät aamulla!" ja rupesi nuolemaan Sinipentua perusteellisesti, ja sen jälkeen Hunajapentua ja viimeisenä Iltapentua. Kun kaikki pennut oli nuoltu, Vititurkki vei heidät pentutarhaan päiväunille.
"E minua väsytä!" Iltapentu marisi.
"Ei minuakaan!" Hunajapentu huudahti.
"Kohta nukuttaa, jos ette nuku nyt.
"Niin, mutta vasta kohta! Emmekö voisi leikkiä siihen asti?" Iltapentu maukui.
"Ette." Vititurkki sanoi jämäkästi ja paimensi pennut pentutarhaan. Pentutarhassa Iltapentu kävi makuulle, mutta ei saanut unta. Iltapentu huomasi, että Sinipentu ja Hunajapentu nukahtivat melkein heti. Viimein Iltapenuakin alkoi nukuttaa ja hän vaipui uneen.

Vastaus:

Mukavan lämmin pentutarina! Se oli riittävän pitkä ja juoni oli kiinnostava, eikä sitä ainaista "Karataan leiristä!" juttua. Iltapennun ajatuksia olisi mukava saada tarinaan mukaan. Tyyliin:
"Ei hän suutu. Hänhän rakastaa meitä." Iltapentu tuhahti varmana asiastaan. *Miten hän voisi? Hänhän on sentään meidän emomme!*

Saat 15kp.

LiljatassuYP

©2017 Kuiskaustenluola rope - suntuubi.com