Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tarinat

Taivasklaanin reviiri ja sen rajat on merkitty violetilla

Keltaklaanin reviiri on merkitty keltaisella (Yllätys, yllätys!)

Rottien reviiri ruskealla

Kuiskausten luola on merkitty kirkkaan sinisellä

(Tummanpunainen on vain Liljatassu, joka yritti värittää kaksijalkalan)

Kirjoitus ohjeet:

Laita nimikohtaan hahmosi nimi ja klaani. Esim. Kettupentu, Taivasklaani

Tarinan tulee olla vähintään 15 riviä pitkä.

Pisteen, pilkun tai kaksoispisteen jälkeen tulee aina välilyönti!

Kun hahmot puhuvat, käytä lainausmerkkejä:

"Plaa plaa", hän sanoi.

Kun hahmosi ajattelee, käytä tähtiä:

*Hmm...*, hän ajatteli.

Tarinaan kuulumattomat huomautukset kauttaviivojen jälkeen:

//Pälä pälä.

Rotat ja kissat eivät ymmärrä toistensa puhetta!

Saat ohjailla muiden hahmoja, mutta älä pane niitä käyttäytymään luonteenkuvaustensa vastaisesti!

Vuodenaika sama kuin oikeastikkin!

Juuri nyt: lehtikato

Älä kirjoita liian raakoja tarinoita! Huomioi nuoremmat liittyjät!

Tarkistamattomille tarinoille ei ole ylimmäis rajaa, joten saat kirjoittaa lisää tarkistamista odotellessa!

Mukavaa tarinointia!

Tarinat  [ Kirjoita ]

Nimi: Iltapentu, Taivasklaani

26.02.2018 14:35
Iltapentu makasi hämmentyneenä pentutarhassa. Pikku naaraan mieltä vaivasi isänsä sanat. Oli jo melkein kuuhuippu, mutta Iltapentua ei väsyttänyt. *Taidanpa lähteä ulos!* Iltapentu päätti ja kampesi itsensä ylös. *Minun on pakko saada tietää mitä isä meinasi sanoa! Ehkä joltakulta kissalta saisi vihjeen.*

Iltapentu pujahti ulos pesästä ja katsoi leiriä. Ketään elävää ei näkynyt. Tai niin Iltapentu luuli. Hänen isänsä istui lyssyssä parantajanpesän edessä. Iltapentu asteli parantajanpesän luo ja säikähti, kun huomasi isänsä.
"Isä?" Iltapentu kuiskasi. Viiltokorvan katse nousi, mutta se ohitti Iltapennun kylmästi ja jäi harhailemaan taivaalle.
"Isä!" Iltapentu toisti kovempaa.
Lehväkaiku pujahti ulos parantajanpesästä ja katsoi Iltapentua hellästi.
"Eikö sinun pitäisi olla nukkumassa?" Lehväkaiku kysyi.
"Ei väsytä."
"Aamulla väsyttää ellet mene nukkumaan."
"Aha."
"Mene nukkumaan!" Lehväkaiku suorastaan aneli.
"Miksi?"
"On asioita jotka eivät sinulle kuulu!"
"Mitä?"
"Ne ovat isäsi asioita ja hän kertoo ne sinulle jos tahtoo."
Iltapentu mulkoili parantajaa ja käänsi katseensa isäänsä.
"Mitä salattavaa sinulla on?" Iltapentu kysyi.
"Emostasi." Viiltokorva vastasi tyhjästi.
"Vititurkistako?"
"Yhä edelleen, hän ei ole_" Viiltokorva sähisi, mutta Lehväkaiku peitti tämän suun hännällään.
"Mitä hän ei ole?" Iltapentu yllytti isäänsä kertomaan.
"En voi kertoa. Se olisi liikaa sinulle ja siskoillesi." Viiltokorva murisi.
"Ei ainakaan minulle! Ja en kerro Sinipennulle ja Hunajapennulle!"
"En luota sinuun." Viiltokorva sähisi ja loikki pesäänsä kohti. Iltapennun mielen valtasi suru. Hänen oma isänsä ei luottanut häneen. Ei välittänyt hänestä ja hänen siskoistaan.
*Onneksi Vititurkki -emoni- on niin rakastava!* Iltapentu ajatteli lohdutuksena.
Lehväkaiku laski häntänsä Iltapennun lavoille, mutta Iltapentu sähähti ja työntyi pois.
"Hän rakastaa sinua", Lehväkaiku rauhoitteli.
"En usko."
"Uskotko, että minä pidän sinusta?"
"En."
"Miten saisin sinun uskomaan?"
"Kerro minulle."
"Mitä?"
"Isäni salaisuus. Ja totuus perheestäni."
"En saa."
"Mikset?"
"Se on salaisuus."
Iltapentu murahti kiukkuisena: "Ihan kuin en olisi huomannut sitä."
"Ei siltä tunnu kun vaan jankkaat sitä."
Iltapentu kiukustui ja loikki pois.

Iltapentu oli vihdoin viimein saanut unen ja nukkunut vähän aikaa, kunnes hänen sisarensa olivat herättäneet hänet.
"Tule nyt senkin hidas mäyrä!" Hunajapentu kiusoitteli, kun Iltapentu tassutti hitaasti pentutarhan viereen.
"En ole hidas mäyrä!" Iltapentu huusi loukkaantuneena.
Hunajapentu ja Sinipentu kehräsivät iloisina ja loikkivat tuoresaaliskasalle. Iltapentu ei jaksanut loikkia heidän perässään vaan käveli rauhallisesti. Sinipentu ja Hunajapentu olivat huomanneet Viiltokorvan ja Iltapentu henkäisi kauhuissaan. Isä katsoi taivaalle surullisena ja Sinipentu loikki Hunajapennun kanssa hänen luokseen. Iltapentu juoksi minkä käpälistään pääsi ja jarrutti siskojensa viereen.
"Isä!" Sinipentu hihkaisi.
Viiltokorva käänsi katseensa hitaasi tyttäriinsä ja ravisti hieman päätään. "Hei pentuseni!" tämä naukui iloisen kuuloisena. *Sehän on mahdotonta! Hän on aina surullinen!* Iltapentu ajatteli hämmästyneenä kunnes kamala ajatus murensi hänen mielensä. *Isä rakastaa enemmän Sinipentu ja Hunajapentu! Heidän kanssaan hän ei ole surullinen, mutta minulle hän aina menettää hermonsa! Ja ehkä Vititurkki ei ole enää hänen kumppaninsa koska Viiltokorva suuttui tälle saadessaan minunlaisen pennun!* Iltapentu ajatteli surullisena ja laahusti pentutarhaan.


Vastaus:

Mielenkiintoisia juonikuvioita...
En kyllä malta odottaa jatkoa!

Saat 30kp!

LiljatassuYP

Nimi: Kylmäpentu, Taivasklaani

20.12.2017 19:59
Kylmäpentu istui yksin pentutarhassa kuuntelemassa parantajien keskustelua silmät ummistettuina. Hän ei käsittänyt, miten jotku kissat jaksoivat pitää silmiään auki koko ajan. Näkeminen oli raskasta ja jos sen halusi tehdä kunnolla, piti jatkuvasti huojuttaa päätä puolelta toiselle tarkentaakseen. Näkeminen vain heikensi muita aisteja. Mutta Kylmäpentu oli hyvä kuuntelija. Hän oli kuullut Lehväkaiun ja emon puhuvan siitä, miten vika oli ehkä hänen silmissään ja miten niiden punainen keskus saattoi olla huono enne ja ettei hän koskaan näkisi yhtä hyvin kuin kaikki muut ja ettei hänestä olisi ehkä koskaan soturiksi.
Juuri nyt Kylmäpentu kuunteli Itutassun ja Lehväkaiun keskustelua.
"Minä olen päättänyt jäädä tänne."
"Mitä? Miksi?"
"Tulisin kyllä mukaan ja tiedän, etten ole vielä valmis täydeksi parantajaksi, mutta nämä kissat tarvitsevat jonkun hoitamaan heitä kun he vahingoittuvat!"
"Selvä, ymmärrän asiasi. Tavataan puolen kuun aikaan kuiskausten luolalla, niin saat täyden parantajanimesi."
*Klaani on jakautumassa kahtia!*
Tämä uutinen oli pakko kertoa Näätäpennulle ja Käpäläpennulle!
Kylmäpentu aukaisi silmänsä ja pinkaisi ulos etsimään sisaruksiaan. Pian hän erotti Käpäläpennun valkean takakäpälän pensaassa ja Näätäpennun juovikas häntä pilkotti sen vieressä. Kylmäpentu loikki heidän luokseen.
"Mitä te teette?" Hän maukui.
"Ole hiljaa!" Käpäläpentu kuiskasi. Kylmäpentukin keskittyi kuuntelemaan pensaan takana tapahtuvaa riitelyä.
"Miten niin et aio lähteä?!" Kuusikaarna intti.
"Nämä kissat tarvitsevat minua!" Kuivahännän juovikas häntä vääntyili hermostuneesti.
"Ai enemmän kuin minä ja omat pentusi?"
"Mutta voittehan tekin jäädä!"
"Pennut ovat taivasklaanilaisia ja Taivasklaanissa pysyvät! En voi käsittää, miten olet uskollisempi Keltahopealle kuin minulle!"
"Tämä ei tarkoita, etten välittäisi sinusta! Tässä nyt vain kävi näin..."
"Niinpä niin. Lähdemme kohta, joten tule hyvästelemään pentusi. Et tule näkemään heitä moneen kuuhun." Emon ääni särkyi.

"Mihin me menemme, emo?"
"Kotiin."
"Eikö isä tule?"
"Ei."
"Miksi ei?"
"Hän jäi sinne."
"Miksi?"
"Hänen oli pakko."
"Miksi te riitelitte?"
"Koska haluamme olla yhdessä, muttemme voi."
"Miksi ette?"
"Koska hän jäi sinne, mutta minä menen kotiin teidän kanssanne."
"Miksi hän jäi sinne?"
"Hänen oli pakko."
"Kuka hänet pakotti jäämään?"
"Uskollisuus."
Kylmäpentua ärsytti uskollisuus. Uskollisuus oli tyhmä.
*Uskollisuus pakotti isän jäämään sinne. Jos minä joskus löydän uskollisuuden, niin kostan sille!*

Vastaus:

Voi Kylmäpentua, kun isä jättää hänet. :(
Tarina oli mukavaa luettavaa ja kirjoitusvirheitäkään en löytänyt. Tarina oli vieläpä mukavan pituinen! Parannettavaa en löytänyt ja oli ihanaa lukea Kylmäpennusta. En malta odottaa jatkoa.
Saat 25 kp:tä.

~Kipinä

Nimi: Iltapentu, Taivasklaani (Kipinä)

09.11.2017 14:13
Iltapentu yritti pysyä paikalla ja odottaa, että Hunajapentu ja Sinipentu heräsivät ja sitten he voisivat mennä ulos leikkimään. Pian Iltapentu kuitenkin kylästyi odottamaan, kun siskot vain nukkuivat, eikä heränneet. *Miten he voivat olla noin väsyneitä?* Iltapentu ajatteli kiukkuisena ja huiski häntäänsä ärtyneenä. *Mitä tekisin?* Iltapentu mietti. *Etsisinkö isäni?* Iltapentu ajatteli ja päätti tutkia leiriä ja etsiä isänsä. *Missä hän on?* Iltapentu mietti hetken leirissä pyörimisen jälkeen.

Iltapentu huomasi pian olevansa jonkinlaisessa pesässä. Tummanharmaa naaras katseli pesää. Siellä oli kaikenmaailman yrttejä ja hämähäkinseittiä.
"Kenen pesä tämä on?" Iltapentu kuiskasi lumoutuneena ja katseli kiinnostuneena yrttejä. Melkeinpä heti hänen takaansa kuului ääni ja pikkuinen naaras hyppäsi säikähtäneenä ja kääntyi kohti ääntä. Siinä oli harmaaraidallinen naaras, joka katseli häntä.
"Tämä on minun pesäni, Iltapentu", hän sanoi lempeästi "Mitä sinä teet täällä? Ethän ole sairas tai ethän syönyt mitään yrttiä äsken?"
Iltapentu pudisti päätään. "Minä... Minä taisin eksyä", Iltapentu vastasi ja lähti kohti pesänsuuaukkoa. Naaras kuitenkin pysäytti hänet.
"Haluaisitko, että esittelen itseni?" naaras kysyi.
Iltapentu nyökkäsi ja tassutti peremälle pesään naaraan peräsä.
"Olen Lehväkaiku, klaanin parantaja", naaras kertoi, kun he olivat istuutuneet.
"Klaanin parantaja?" Iltapentu henkäisi.
Lehväkaiku nyökkäsi: "Minusta parantaminen on minulle paras tapa auttaa klaania." hän kääntyi ja meni järjestelemään yrttejä.
Iltapentu seurasi hetken kiinnostuneena Lehväkaiun toimia, kunnes avasi suunsa.
"Voisiko minusta tulla hyvä parantaja?" Iltapentu kysyi.
Lehväkaiku nosti katseensa ja rupesi kehräämään:
"Sinusta tulisi varmasti loistava parantaja!"
Iltapentu hihkaisi iloisena ja Lehväkaiku laski nenänsä hänen päälaelle:
"Sanon Kuikkatähdelle, että sinusta tulee minun oppilaani, kun olet valmis koulutukseen!"
Iltapentu nyökkäsi silmät säihkyen:
"Menen kertomaan emolle ja siskoille. Ja isälle, jos löydän hänet!"
Lehväkaiku hiljeni ja nosti nenänsä Iltapennun päälaelta.
"Niin, mene kertomaan vain siskoillesi, isällesi ja Vititurkille", hän naukaisi jäykästi.
*Miksei hän kutsu Vititurkkia emoksemme? Hänhän kuitenkin on emomme!* Iltapentu ajatteli hämmentyneenä, mutta kohautti lapojaan ja juoksi ulos.

Ulkona hän huomasi isänsä, Viiltorvan istumassa yksinään silmissään murheellinen katse. Iltapentu juoksi isänsä luo ja jarrutti hänen eteensä.
"Hei! Arvaa mitä, minusta tulee seuraava parantaja!" Iltapentu hihkaisi ja hyppi isänsä edessä.
Viiltokorva käänsi surullisen katseensa hitaasti tyttäreensä.
"Sepä mukavaa", hän sanoi sen, kuin ei edes kuulisi tytärtään.
"Etkö sinä voisi olla ilosempi, kaikkihan on hyvin! Emo on elossa, ei taisteluita ja sinulla on elämä mallillaan!" Iltapentu sähähti, kun Viiltokorva käänsi katseensa poispäin.
Viiltokorva käänsi ilmeettöman katseensa salamannopeasti takaisin Iltapentuun, ja pikkupentu säikähti hieman, mutta tuijotti isäänsä uhmakkaana.
"Mikään ei ole enää koskaan hyvin! Elämäni on aivan surkea! Ja Vititurkki ei koskaan ole ollut-" Viiltokorva sähähti, mutta lopetti sanotavansa, kuin tyhjään. Iltapentu katsoi isäänsä peloissaan ja häntä rupesi pelottamaan isänsä. Viiltokorva huomasi ilmeisesti pentunsa pelon ja hänen katseensa heltyi, ja hän kumartui nuolaisemaan Iltapennun päälakea.
"Mikään ei välttämättä ole koskaan hyvin, mutta ette te siihen ole syypäitä, ei kukaan olisi häntä pystynyt pelastamaan-" hän kuiskasi lähes äänettömästi, ja Iltapennun piti ponnistella kuullakseen.
"Ketä ei olisi kukaan pystynyt pelastamaan?" hän kysyi isältään.
Viiltokorva oli kuitenkin uppoutunut omiin ajatuksiinsa, eikä kuullut. Kollin pää oli painunut alas ja hänen lapansa olivat lysyssä. Iltapentu päätti jättää hänet rauhaan ja hipsi pentutarhaan.

Pentutarhassa hän lysähti istumaan ja Vititurkki, Hunajapentu ja Sinipentu juoksivat hänen luokseen.
"Missä sinä olit? Olimme hirveän huolissamme!" Vititurkki huudahti ja nuoli Iltapennun sekaisin olevaa turkkia.
"Tutkimassa leiriä", Iltapentu vastasi väsyneenä "Ja tapasin isämme ja klaanin parantajan, Lehväkaiun."
"Missä isä on?" Hunajapentu innostui.
Iltapentu mietti, mitä hän kertoisi sisaruksilleen ja emolleen isänsä surusta.
"Hän meni metsästämään", Iltapentu keksi hätävalheen.
Sinipentu ja Hunajapentu katsahtivat toisiinsa silminnähden pettyneinä.
"Mutta arvatkaa mitä, minusta tulee seuraava parantaja!" Iltapentu hihkaisi iloisena.
Hunajapentu ja Sinipentu katsoivat häneen.
"Oikeastikko?" Sinipentu kysyi.
Iltapentu nyökkäsi silmät säihkyen.
"Ihanaa!" Vititurkki huudahti "Pennustani tulee seuraava parantaja! Olen sinusta niin ylpeä!"
Hunajapentu ja Sinipentu painautuivat kehräten häntä vasten, ja Iltapentu tunsi olevansa onnelisempi, kuin koskaan aikaisemmin.

*Mitähän isä yritti sanoa Vititurkista ja miksi Lehväkaiku ei kutsunut häntä emokseni, vaan Vititukrkiksi?* Iltapentu mietti hämmentyneenä ja kävi isänsä ja parantajan sanat mielessään läpi.
'Mene vain kertomaan isällesi, siskoillesi ja Vititurkille' 'Etkö sinä voisi olla ilosempi, kaikkihan on hyvin! Emo on elossa, ei ole taisteluita ja sinulla on elämä mallillaan!' 'Mikään ei ole enää koskaan hyvin! Elämäni on aivan surkea! Ja Vititurkki ei koskaan ole ollut-'
*Mitä hän yritti sanoa?* Iltapentu mietti kuumeisesti.

//Siis voiko Viiltokorvan vielä lisätä klaaniin? Kirjotan myöhemmin siitä, kun se kuolee? :)

Vastaus:

Vau!
Olipas siinä hienon pitkä tarina ja sisältöäkin riitti. Draamaa oli sovellettu hyvin pentukokoon. Kivaa lukea Iltapennun mietteitä.
Viiltokorva lisätty klaaniin
Saat 35kp

LiljatassuYP

Nimi: Kipinä

14.10.2017 11:55
Kuu,Erakko

Kuu säpsähti hereille ja avasi silmänsä ammolleen. Hän hämmästyi, koska ei ollut koskaan ennen avannut silmiään niin ammolleen. *Voiko maailma todella olaa näin suuri?* Kuu ihmetteli. Hän kääntyi kohti perhettään ja huomasi, että joku kissa tuijotti häntä.
Kuu kallisti päätään ja kysyi: "Kuka sinä olet?"
"Minä olen sinun emosi, Kuu kulta ja vieressäsi on sisaruksesi", naaras vastasi.
Kuu kääntyi kohti muita pentuja. Niitä oli kolme.
"Kuka noista on Kuu?" hän kysyi.
Naaras kehräsi ja sipaisi hännällään häntä poskelle: "Se olet sinä senkin hiirenaivo!"
"Ketä nuo muut sitten ovat?" Kuu kysyi.
"Musta naaras on siskosi Varjo, vaaleanharmaa kolli on veljesi Tihku ja mustavalkoisen naaras on siskosi Tähti", naaras selitti.
Kuu kääntyi takaisin kohti naarasta: "Ja sinä olet?"
"Minä olen emosi Myrkky", naaras vastasi.
Kuu nyökkäsi ja katseli sisaruksiaan: "Koska he heräävät?" hän kysyi.
Yhtäkkiä Varjo avasi silmänsä ja sanoi: "Nälkä!"
Myrkky kehräsi, kun Varjo kampesi itsensä pystyyn ja Tihku hypähti ylös: "Vihdoin te avasitte silmänne! Minä avasin jo eilen!"
"Eihän Tähti ole vielä avannut silmiään", Kuu naukaisi *Toivottavasti hän avaa pian niin voimme mennä leikkimään!*
Tihku tökkäsi Tähteä ja tämä inisi unissaan ja kieri kauemmas.
"Avaa jo silmäsi!" Varjo sihisi. Pian Tähti avasi silmänsä ja nousi ylös.
"Voimmeko me leikkiä nyt jotain?" Tihku kysyi.
"Odottakaa hetki", Myrkky naukui.

"Kauanko kestää vielä?" Kuu kysyi.
Yhtäkkiä pensaasta kuului rapinaa ja heidän pessäänsä astui musta kolli, jolla oli orava suussa. Kolli tiputti oravan ja tassutti heidän luo.
"He ovat avanneet silmänsä!" hän huudahti.
"Kuka tuo on?" Varjo kysyi.
"Hän on isänne Kuolo", Myrkky vastasi

Vastaus:

Mukavan reipas pentutarina ja perheen esittely oli hauskaa luettavaa.
Oikeinkirjoitus oli hyvää, mutta alusta olisi huomautettavaa:
Laita vieraskirjan nimi-kohtaan Kipinän sijasta Kuu, Kulkukissa tai jos kirjoitat Iltapennulla, niin laita: Iltapentu, Taivasklaani.
Muuten mahtava tarina!

Saat 18kp!

LiljatassuYP

Nimi: Kipinä

26.09.2017 14:49
Iltapentu, Taivasklaani

"Mitä tehtäisiin?" Sinipentu Kysyi.
"Mennään vaanimaan Vititurkkia, kun hän peseytyy." Iltapentu naukui.
"Joo, hyvä idea!" Hunajapentu innostui.
"Mitä, jos hän suuttuu?" Sinipentu Kysyi epäilevästi.
"Ei hän suutu. Hänhän rakastaa meitä." Iltapentu tuhahti.
"Niin, mutta ei sinun tarvitse tulla mukaan." Hunajapentu irvi.
"No, kyllä minä varmasti tulen!" Sinipentu kimpaantui ja tassutti Iltapennun perään.
Hunajapentu pyöritteli silmiään ja meni perässä.
"Hys!" Iltapentu kuiskasi, kun Sinipentu ja Hunajapentu tassuttivat hänen luokseen.

"Hyökkäys!" Iltapentu ulvaisi ja hyppäsi Vititurkin päälle. Vititurkki säpsähti, kun kaikki kolme pentua syöksyivät hänen päälleen.
Hetken päästä Vititurkki työnsi pennut pois päältään ja naukui "Miten te voitte olla noin nuhruisia, minähän pesin teidät aamulla!" ja rupesi nuolemaan Sinipentua perusteellisesti, ja sen jälkeen Hunajapentua ja viimeisenä Iltapentua. Kun kaikki pennut oli nuoltu, Vititurkki vei heidät pentutarhaan päiväunille.
"E minua väsytä!" Iltapentu marisi.
"Ei minuakaan!" Hunajapentu huudahti.
"Kohta nukuttaa, jos ette nuku nyt.
"Niin, mutta vasta kohta! Emmekö voisi leikkiä siihen asti?" Iltapentu maukui.
"Ette." Vititurkki sanoi jämäkästi ja paimensi pennut pentutarhaan. Pentutarhassa Iltapentu kävi makuulle, mutta ei saanut unta. Iltapentu huomasi, että Sinipentu ja Hunajapentu nukahtivat melkein heti. Viimein Iltapenuakin alkoi nukuttaa ja hän vaipui uneen.

Vastaus:

Mukavan lämmin pentutarina! Se oli riittävän pitkä ja juoni oli kiinnostava, eikä sitä ainaista "Karataan leiristä!" juttua. Iltapennun ajatuksia olisi mukava saada tarinaan mukaan. Tyyliin:
"Ei hän suutu. Hänhän rakastaa meitä." Iltapentu tuhahti varmana asiastaan. *Miten hän voisi? Hänhän on sentään meidän emomme!*

Saat 15kp.

LiljatassuYP

©2018 Kuiskaustenluola rope - suntuubi.com